Ikävä ilmoittaa, mutta pidän väh. 2kk tauon tässä, ja muussa koneella olossa, käyn enint. 15 min/päivä koneella, enkä siinä ajassa ehdi pelata simssiä, enkä oikein lukea kauheesti osiakaan. Syynä on se, että olen ihan liian paljon koneella, eli tämä on siis omakin päätökseni, mutta myös äiti on huomannut kinka paljon vietän täällä aikaani. Pidän siis taukoa, näin päätin.

Nähdään!

 

Tähän samaan postaukseen nyt testailen käyttää uutta Mac konetta ja lisätä kuvaa sims kolmosesta, koska sillä aloitan piakkoin legacya, jos kuvien lisäyksessä onnistun :)!

 

Tää talo ei liity mitenkään Okasiin, tein sen vaan huvikseni, se on näillä sivuilla ihan vaan muuten. Ajattelin, että tekisin oman sivun taloesittelyille, mutta en tee ainakaan vielä, koska niitä on vasta tämä yks.

Talossa asuu Nanna Kurppa. Nanna on hyvin sosiaalinen ihminen, ja hänellä on paljon ystäviä. Nannan kotiin mahtuu bilettämään kaveri jos toinenkin.

Tässä kierrettiin vähän taloa. En oo jaskanu ulkoasuun ja pihaan niin kauheesti panostaa. Sisäpuoli näyttää toivottavasti paremmalta. En sitten välttämättä oo saanu talon parhaimpia puolia kuviin, mutta esim. kun nään keittiön pelissäni, niin melkein rakastan sitä.

Pohjapiirros koko tontista.

Sekä pelkästä asunnosta.

Tuleva reittimme ja huoneet numeroituna katsomisjärjestykseen.

Heti aluks meidän täytyy mennä ovesta sisään, että nähdään.

Ollaan ihan oven edessä. Uskalletaan mennä eteenpäin.

Nanna on hyvin kasvirakas ihminen. Hänellä on kasvimaa sisällä, että voisi talvellakin kasvattaa tuoreita vihanneksia.

Astutaan multalaikkujen viereisestä ovesta.

Tunnistihan kaikki huoneen vessaksi/kylpyhuoneeksi?

Tepastellaan ulos vessasta. Äskösissä kuvissa voi olla, että oli hämärää, kun olin unohtanut ostaa lamput. Tässä on jo.

 

Tallustetaan pari askelta ulko-ovea kohti, mutta käännytäänkin ennen sitä oikealle, kankailla verhoiltun oviaukon läpi.

Nannan makuuhuone. Huomasin juuri, että sisäpuolen verhot ovat ruudun verran väärässä paikassa. No, korjataan asia, kun remppamiehet saapuvat seuraavan kerran paikalle.

Käytävä edessä vie olohuoneeseen ja keittiöön, mutta vilkaistaan ennen sitä oikealle harrastushuoneeseen.

Siinä se oli. Harrastehuone, jossa voi kasvattaa habaa tai pelata biljardia tai heittää tikkaa.

No nyt sitten mennään sitä käytävää pitkin. Kierretään toi seinäpätkä tossa keskellä.

Älkää kävelkö liian pitkälle, ettette törmää pianoon. Kaartakaa hieman oikealle päin.

Vähän leikin noilla verhoilla, TV:llä ja murateilla :D

Do diin! Nyt päästään suoraan eteenpäin käveltäessä keittiöön. Siitä tulee kuvia vaan ihan putkeen.

No huh, kuinka monta kuvaa pelkästä keittiöstä. Nyt kuitenkin päästään ulos. Ovi siintää edessäpäin.

Johan sanoin, etten oo pihaan niin kauheesti panostanut.

Siellä näköjään siintää Nannan tuliterä mersu. Sitä voidaan vilkaista lähempää.

Autostakin huomaa ( ja ehkä talon koosta ) ettei Nanna ole mikään köyhä pyöriäinen, vaan massia piisaa.

Siinä se sitten oli. Mun ihka ensimmäinen taloesittely. Ois kiva jos kommaisitte :)

Taivas voi näkyä vähän seinien yli, oon todella pahoillani :(.Hölinää ja osaan:

Anu yökkäili vessassa, mutten tajunnut miks kamera oli tarkentanut siihen.

Ja ihmettelin mitä mun peli sekoo, kun Anu oli niin kuin rupeis synnyttämään O_o.

En todellakaan tiennyt, että tälläistä voi tapahtua. Anu sai keskenmenon. Kova pala. Hän itki tekemättä mitään muuta.

Keskenmenon muistoa ei ollut helppo ylittää, se olisi luultavasti elinikäinen vaiva. Anu yritti kuitenkin hoitaa ainokaista tytärtään niin hyvin kuin kykeni.

Anu ei jaksanut elää elämäänsä täysillä tässä maailmassa. Hän sytytti hellan tuleen sitä edes huomaamatta.

Liekit lähestyivät Anua koko ajan.

Aaron ei osannut tehdä tilanteessa mitään. Hän katsoi kun liekit jo nuolivat Anun takamusta.

Liekit nousivat koko ajan ylöspäin Anun vartaloa. Jääkaapistakaan ei ollut enää mitään jäljellä.

"Apuaa!" Anu huusi minkä kurkustaan sai.

Anu ei enää nähnyt mitä ympärillä tapahtui. Värit hänessä haalistuivat.

 

Pian jäljellä olivat vain tuhkat.

Ja nekin viikatemies tuli korjaamaan pois.

"Hei pliis, kai sä tajuut! Anu on just menettänyt lapsen. Ei se ees tajunnu et sytytti tulipalon!" Aaron aneli rakkaansa puolesta.

"Annan sule melkein mitä vaan, et palautat Anun takasin!"

Viikatemies ei paljoa välittänyt lahjuksista, mutta antoi silti mahdollisuuden: "Kummasta kädestä? Sulla on mahdollisuus, mutta voit myös tyriä sen". Aaronin kädet tärisivät hänen valitessa. Hän oli osoittamassa oikeaa, mutta silloin polvi meinasi pettää hänen altaan ja käsi heilahti vasempaan.

"Äh. Saat sen typyn takas, se oli niin vielä niin nuorikin" , viikatemies örähti Aaronin valitessa oikein.

Anu sai värinsä takaisin ja palasi taas elävien kirjoihin.

Tulipalo ei ollut helppo taltutettava, mutta yhteisvoimin se saatiin sammumaan. Ana oli nukkunut kehdossaan koko farssin ajan, eikä onneksi tietänyt tapahtuneesta mitään.

Anu huuhtoi suihkussa yltään tuhkan ja pahan mielen.

Hän pesi erityisen hyvin naamansa, joka tuntui koko ajan olevan karhea.

Vilkaistessaan peiliin Anu miltei pyörtyi.

Hänen kasvonsa olivat lukuisien palovammojen peittämät. Miten hän kehtaisi enää mennä minnekkään, näyttäytyä missään. Kaikki pelkäisivät häntä.

Onneksi oli Aaron. "Älä välitä. Sä oot silti sama ihminen, kuin ennekin. Mä en ainakaan pelkää sua. Eikä Ana. Sekin rakastaa sua. Oot sen äiti" Aaron tyynnytteli Anua.

Sitten vähän iloisempiin asioihin:

Anan oli aika kasvaa. Anu yritti hymyillä taustalla, vaikka se teki selvästi kipeää.

Pitkän keikuttelun jälkeen Aaron vihdoin auttoi Anaa puhaltamaan kakun kynttilät.

Ana lentää laama-asussaan.

Anasta kasvoi oikein iloinen ja kaunis taapero.

 

Synttäreiden jälkeen Anu vahti tiukasti, että Aaron asensi palovaroittimen seinään, ja että se myös toimi.

Ana konttasi katsomaan nukkekotiaan, mutta sen asukkaat eksyivät Anan suuhun.

"Hyvä! Juuri noin! Askel eteen, ja sitten toinen ja vielä kolmas. Jatka samaa rataa", Aaron opetti Analle kävelyn saloja.

Anu jatkoi Aaronin kesken jäänyttä urakkaa.

Anu valmisti syötäväkseen salaattia, koska hän ei halunnut astua lähellekään hellaa. Aaron sai valmistaa lämpimät ruoat.

Anu piteli taas mahaansa

ja yökkäili.

Anu sai taas keskenmenon :(. "Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän tuskan?" hän kysyi.

Anu heräsi monta kertaa kesken uniensa suremaan karua kohtaloaan.

Anu kuukahti vessan lattialle väsymyksestä.

Vihdoin herättyään hän laski alleen. Voi tätä häpeän määrää.

Anu laattasi, osui onneksi vessanpynttyyn.

Anu tuntui viihtyvän vessassa. Hän oli siellä oksentamassa taas kerran, ties mitä pahoinvointia.

Päästiinpä hetkeksi pois vessasta. Tässä suloinen ( paitsi toi haisupilvi ) kuva juuri heränneestä Anasta.

Anulla oli tavoitepisteet vähän matalalla ja hän oli hermoromahduksen partaalla.

Hän kuvitteli olevansa kana: "Kot koot, koot!"

Anan oli taas aika kasvaa. Aaron ei ollut pysyä paikallaan. Johtuiko innostuksesta vai jostain muusta.

...

Tytöt yrittivät keittiössä juhlia Anan synttäreitä, kun vessasta kuului kolahdus, jota kukaan ei kuullut.

Aaron rojahti maahan ja vaipui uneen. Uneliasta sakkia.

Ana kasvoi lapseksi. Suonette anteeksi huonon kuvan?

 

Ana oli menossa vessaan, mutta hän pelästyi kun maassa makasikin hänen isänsä lemuavan vessan pöntön kanssa. Ehkä olisi parempi mennä vaikka ulos tai jonnekin asioille. Ettei vahingossa osu isään :D

"Ihanaa, että olet taas raskaana rakas! Tunnuit sängyssä jotenkin niin... niin voimattomalta", Aaron yritti ilahduttaa Anua, mutta valitsi jälkimmäisen lauseen ehkä hieman väärin, koska Anu työnsi hänet pois luotaan. Keskenmenot kaihersivat jatkuvasti Anun mieltä.

 

Ana oli saanut uuden ystävän koulusta jo ensimmäisenä päivänä. Lilli tuli käymään heillä heti.

Tytöt pelasivat ulkona palloa.

"Miks sun äitis naama on semmonen? Se on kun joku hirviö. Tai mutantti. Entä jos se onkin tullu ulkoavaruudesta!" Lilli kysyi Analta.

"Ei mun äiti oo mikään hirviö vaan mun äiti!" Ana tiuskaisi miltei huutaen.

"Miks sil on sitten sellanen naama?"     "Millanen naama?"     "No sellanen ruma".

Ana astui lähemmäs Lilliä. "Mun äiti ei oo ruma! Mun äiti on maailman kaunein ihminen! Mee pois!" hän käski.

********

 

"Äiti miks sun naama on tommonen? Lilli sano et sä voisit olla ulkoavaruudesta", Ana ihmetteli äidilleen.

"Millanen tommonen? Täynnä ruhjeita? Ruma?"

"Niin... Sori. Anteeks äiti"

"Ei se mitään. Niin ne varmaan kaikki ajattelee. Voin mä kertoo miks mun naama on 'tommonen' , mutta en tiiä ymmärtäisitkö".     " Kyllä ymmärtäisin!"      "Uskoisitko sitten, jos sanoisin, että olen kuollut kertaalleen?"     "En"     "Ehkä kerron sitten vähän myöhemmin".

 

"Hmph. Mutta sun täytyy luvata, että kerrot."     "Lupaan kautta kristallipallon"     "Mä rakastan sua äiti. Vaikka sun naama onkin... 'tommonen'."

Sitten Aaron pelmahti sisään. "Katos pikku plikkaseni! Isukki toi sulle uudet siistit kuteen töistä tullessaan. Kyllä nyt kaverit kadehtii".     "Kiitti! Mut isä? Olitko sä töissä pyjama päällä? Ja kaupungilla?"

"Öh... No se nyt oli vaan semmonen pieni vedonlyönti. Mutta muistahan, että ei saa ikinä lyödä vetoa mistään, se on uhkapeliä." Aaron sanoi poistuessaan pikkuhiljaa taka-alalle.

Ja tyylikäs Anasta tulikin.

"Aaron?", Anu kysyi. "Niin?" Aaron vastasi.

"Entä jos me menetetään tääkin lapsi? Kaks on jo menny."     " Ei me menetetä. Me pidetään siitä ihan hirmuisen hyvä huoli, niin tuolla mahassa kuin sen ulkopuolellakin."      Anu hymyili ja mietti miten ihana aviomies Aaron olikaan. Tämä osasi aina lohduttaa ja tukea häntä ja antaa virtaa elämään, että sitä jaksaa jatkaa.

 

Anu löysi vihdoin töitä haaveksimaltaan opetus-uralta leikkikentän valvojana. Hän aloittaisi työt heti, kun lapsi oli syntynyt.

********

Ana hymyili. Kipu tulisi viiltämään hänen lävitseen ja se tulisi olemaan lähes sietämätöntä, mutta mitä sen jälkeen sai. Se korvasi tuskan monin verroin.

Anu alkoi synnyttämään lasta, jonka hän tiesi olevan elossa, hän tunsi sen. Äidin vaisto.

Nyt se tulee!Nyt se tulee!

Anu laski juuri synnyttämänsä vauvan maahan.

Ja alkoi ylpeänä hymyssä suin synnyttämään toista.

Anu piteli käsissään Annukkaa, joka on perinyt äitinsä hiustenvärin ja isänsä silmät.

Aaron tuli nostamaan lattialta pienen Artturin,

jolla sekä silmien-että hiustenväri oli peritty Anulta.

Lastenhuone oli tupaten täynnä ja ahdas, kun siellä oli kolme sänkyä, eikä ole varaa laajentaa. Lapsilisä on simien maailmassa tuntematon käsite.

Anu lähti suorittamaan ensimmäistä työpäiväänsä.

Vanhemmat A&A ovat molemmat töissä samaan aikaan, joten heidän oli pakko palkata tommonen inhottava lapsenvahti ( ei voi sanoo lapsenlikka, kun se on aika mummo ).

Anu sai hymyillen potkut työstään. "Jääpä nyt ainakin enemmän aikaa lapsille", hän perusteli.

"Vaik oishan se työpaikka kyll ollu kiva, kun on rahastakin pulaa :(".

Jollain meni sentään "töissä" hyvin. Ana toi koulusta kotiin vain kymppejä.

Oi voi! Aaron päätti ruveta rukkaamaan rikkinäistä televisiota ominpäin, ja kaikkihan tietää, ettei siitä seuraa mitään hyvää yhdellä mekaniikkapisteellä.

Aaron hyvä. Kirjoittaja suosittelee sinulle suihkussakäyntiä ennen töihinlähtöä.

Annukan ja Artturin synttärit! Kuka arvaa kakuista, tai jos näkee silmät kuka on kenenkin sylissä?

Ensin puhalletaan kynttilät Artturin kakun päältä.

Ja sitten Annukan. Ohops! Ne onkin jo ehditty puhaltaa.

Arttur

Annukka

Arttur taaperona. Oi tä on mun mielestä ihana! Arttur söpöttää!

Ja Annukka ( pyjamassa ).

Vaihdoin Annukan hiustyyliä, koska se oli ihan identtinen Artturin kanssa.

Arttur oli ihan yhtä innokas retuuttamaan nukketalon asukkaita, kuin Anakin taaperoiässä.

 POMPS! Taas pomppasi. Aaron ei kysellyt mitään, koska tiesi mikä oli tähän syy -> Hän itse ja Anun lapsirakkaus ( paitsi pikkusisaruksia kohtaan ).

Lisään vielä tähän loppuun lähikuvan Anasta, koska siitä ei sellasta oo vielä ollu.

Ja sori! Oli ihan pakko laittaa viel toisen kerran, kun se on mun mielestä niin SÖPÖ! IHANA!

 

Ja nyt jos viitsisitte, niin kommentit ois aivan huippua!

97 kuvaa! Pääsinkin näköjään näin lähelle sataa!

Anun alusasu on sitten yläosaton, että varokaa herkkäsilmäiset! Mulla ei oo myöskään sensuuria. Alussa Anu on kertojana, mutta se vaihtuu, huomaatte kyllä milloin.

Muutin vihdoin omaan asutoon, äidillä ei ollut mitään sitä vastaan. Äitini on yksinhuoltaja ja hänellä on kahdeksan lasta, olen heistä vanhin. Sellaisessa perheessä asuminen on rankkaa. Toki rakastan perhettäni, mutta sellainen meteli ja hälinä koko ajan. En kestänyt. Suuri osa kotitöistä jäi minulle, koska osa sisaruksistani on vielä niin pieniä, etteivät pysty tekemään mitään. Monella meistä on eri isä. Kukaan ei ole pysynyt äidin tykönä sitä yhtä yötä kauempaa, mutta ei äiti niin välitä miehistä, vaan meistä lapsista.     

Tuntui, että olin aina veljieni ja siskojeni alapuolella. Heitä lellittiin ja leikitettiin. Minä huvitin itse itseäni ja joskus jouduin pitämään seuraa sisaruksilleni. Täyttä tuskaa. En ikinä halua muuttaa takaisin sinne mistä tulin, käydä voin nopeasti moikkaamassa... Joskus.

Kun ilmoitin äidilleni, että haluan muuttaaa omaan rauhaan, hän antoi käteeni tukun tuohta ja tontin omistuspaperit. Tonttia ei ollut vielä maksettu kokonaan, joten siihen meni rahaa. Käteeni jäi lopulta vain 4800 simeleonia, joilla minun piti rakentaa itselleni talo.

Tässä se talo on. Tai talo ja talo... En tahtonut kattoa, että näkisin tähtitaivaan, enkä kaikkia seiniä, että näkisin kauniit puuni. Pidän luonnosta ja sen rauhasta ( ilman rääkyviä, valittavia pikkusisaruksia ). Luonto inspiroi minua. Olen hyvin taiteellinen, elantoni tulen hankkimaan pääosin maalaamalla ja kalastamalla, mutta aion hakea myös töitä. Päätin, että havittelen opetus-uralle, koska silloin voin päästä tuuraamaan kuviksenopettajaa. Talven ja kylmyyden tullen minun täytyy valitettavasti rakentaa katto, pysyäkseni hengissä.

Ai niin... En ole kertonut vielä  edes kuka olen. Olen Anu Okasa ja päätin perustaa suvun tälle tontille. Olen taiteellisestin lahjakas ( ainakin pienen harjoittelun jälkeen ) ja luonnonlähinen. Pidän mietiskelystä ja rakastan luonnon tuoksua ja sen kauniita metsiä. Tulevat lapseni opetan samanlaisiksi ( omat lapset on ihan eri asia, kuin siskot/veljet ). Tontille saan toivottavasti myös miehen, jonka kanssa saan ainakin kuusi lasta, jotka kaikki menevät naimisiin. Miehen tulisi olla luova, eikä meikkikään haittaa, kunhan sitä ei ole liikaa ja näkyvästi. Läski mies ei saa olla.

********

Naapurit tulivat tervehtimään minua, oli ilo jutella aikuisten ihmisten kanssa.

En ole mikään juoruämmä, mutta täytyyhän nyt jollekin saada kertoa, että Karttunen ja Haveri samasta  naapurustosta pussailevat.

Etsin töitä, mutta ei löytynyt opettajan paikkaa.

Maalasin yölläkin, koska se oli kivaa.

Sain ensimmäisen tauluni valmiiksi. En raaskinnut myydä sitä, vaan ripustin seinälleni muistoksi. Ehkä luovuus puhkeaa kukkaan, jos vähän harjoittelen vielä.

Yritin etsiä töitä uudelleen seuraavana päivänä, mutta ei tärpännyt vieläkään.

Syksy tuli tänä vuonna aikaisin. Olisi tarvetta miehen rahoille ja katolle.

Päätin kokeilla kalastusta ennen kuin talvi jäädyttäisi lammen ja sainkin heti kunnon vonkaleen.

********

Nyt vaihtuu kertoja:

Anu saapui pitkän matkan käveltyään Belladonna-poukaman-taidemuseoon.

Niin siis sitä taidetta... Tämä ei ainakaan ole kummoista katseltavaa.

Tässähän ois kiva, mutta hän on estynyt lähtemään paikaltaan :(

Aaron Känä. Siksi mies esittäytyi. Komistus...

"Aaron. Kuule täällä hieman kylmä. Viittisitsä ihan pikkusen ees lämmittää mua?"

"No en!" Aaron vastasi jyrkästi. Hänellä ei synkannu kovin hyvin Anun kanssa. Tarvittiin lämmittelyä.

Anu lähti pettyneenä kotiin ja poltti ruoankin pohjaan harmistuksesta.

Anu teki kalastustaidoillaan vaikutuksen ja tienasi pronssisen ansiomerkin.

Anu päätti soittaa Aaronille, josko tämä sittenkin olisi kiinnostunut hänestä. Edes ihan pikkasen.

"Oikeesti? Tekisitkö sä niin? Voi ois ihanaa jos tulisit! Kiitti Aaron!"

Tunnelma oli aluksi hieman kalsea,

mutta aamun jo sarastaessa se rupesi lämpenemään.

Lämpenee...

Lämpenee...

Uuu... Lämpenee...

Jarr... Lämpenee...

"Oi sori! Anteeks Anu!"

"Näin sen pitäis oikeesti mennä :)"

Lämpenee ja paljon, alkaa olla jo tosi kuumaa.

Ehti tulla jo ilta, kun Aaron muutti Anun luokse tuoden mukanaan 17 000 simeleonia. VAU! Yleensä mulla kaikki tuo vaan tonnin tai pari jos sitäkään.

Hiustenleikkuun kokenut Aaron Känä: ( sori rakennustilassa )

Oinas

Suosiotavoite

mielt. lasit ja luovuus

inh. uima-asut

toimittaja-ura: Horoskooppien toimittaja, palkaa 668§/päivä.

********

"Pyh! Täällä vasta on hidasta palvelua", Anu ja Aaron tuhahtivat molemmat samaan aikaan jonottaessaan kassalle.

Anu <3 Aaron ^.^

Talo. En oo mikään paras rakentaja/sisustaja, eikä tässä talossa meinannu ees rahat riittää kesken, kaikkialla ei oo tapetteja ja lattioita ollenkaan, rempataan lisää kun tienataan.

Pohjapiirros.

Keittiö tai oikeastaan nurkkaus, sori taivas näkyy...

Olohuonenurkkaus... Ja mitä ihmettä! Tässäkin näkyy taivas...

Vessa

Ja se toisesta suunnasta.

Pikku makkari. Aaron selitti Anulle syyksi parivuoteen hommaamiseen, että se vie vähemmän tilaa kuin kaksi yksittäistä ja maksaa vähemmän kuin kaksi yksittäistä.

Huone joka on vielä tyhjillään ylimääräinen.

********

"Oih! Aaron oikeastikko?"

"Jep. Avaa se"

"Voi kun se kimaltelee niin kauniisti!" Anu hihkui.

"Anu Okasa, menisitkö mun kanssa kihloihin?"

"Kyllä Aaron, kyllä! Hupsuko sää edes kysyt tuommoista, totta kai!"

"Jos vielä kehtaisin kysyä yhden jutun, niin eikös kihlaus oo vähän niinkun lupaus naimisiin menosta? Niin eihän sitten viivytellä kauaa niiden häiden kanssa?"

"Ei viivytelllä ei. Pidetään ne heti, kun saadaan kaikki valmiiks"

Sitten Aaronin piti jo joutaa töihin, eivätkä he ehtineet suunnitella enempää.

Aaron alennettiin. Mistäs nyt saadaan rahaa niihin häihin.

Aaron lähti heti takaisin töihin ja palasi yömyöhään ylennyksen ja bonuksen kera. Nyt löytyy taas rahaa edes vähän.

Anu päätti taas harrastaa yömaalausta.

"Alina sano nyt rehellisesti! Oonko mä kaunis? Onko hiukset hyvin? Ei kai mekossa oo ryppyjä? Rehellisesti!"

"Ei oo mitään moittimista, oot kaunein morsian mitä maa päällään kantaa"

Aaron soitti vielä pari puhelua,

ja kaikki oli valmista. Hääjuhlat voisivat alkaa.

"Oi kuinka palan halusta päästä aloittamaan seremonia"

"No aloitetaan se sitten" :

"Tahdon!"

"Tahdon!"

"Suu auki! Lentokone tulee"

"Mmm... Maukasta", Aaron totesi autuas ilme kasvoillansa.

Juhlissa oli hyvä meininki, vaikka yksi vieraistä näytti kuin olisi juuri nukahtamassa lautaselleen.

Anu ja Aaron lähtivät häämatkalle pitkällä limusiinilla, Anu bugittavan huntunsa kanssa.

Heti kotiin päästyään Anu ja Aaro uppoutuivat ( kirjaimellisesti ) sängyn syövereihin.

Öh... Mielenkiintoiset asennot, päätkin näyttäisi olevan irti kaulasta :D

********

Anu pelkäsi pahinta/toivoi mitä ihaninta. Hän ei kuitenkaan halunnut kertoa vielä epäilyksistään Aaronille ja niinpä hän siivosi jälkensä itse.

Anu ja Aaron heräsivät liki tavalliseen aamuun. Liki, mutta ei aiva. Yöllä oli satanut lunta.

He tekivät yhdessä pihan täyteen lumienkeleitä

ja aloittivat rakentamaan lumiukkoa, jota ei ikinä jaksettu tehdä valmiiksi asti.

Kaunis talvimaisema Okasan pihasta.

Aaron oli nukkunut Anun vieressä, kun tämän maha yhtäkkiä pompahti. Epäilykset eivät olleet turhia.

"Odotäksää kenties lasta? Mun lasta? Mutta mehän vaan nopeesti pyörähdettiin siellä sängyssä", Aaron ihmetteli Anulle.

"Kulta. Sun lasta. Pienessäkin ajassa voi tapahtuta vaikka mitä  ^.^"

Aaron halusi vaimolleen ja tulevalle lapselleen mahdollisimman hyvät oltavat, niipä hän siivosi paikkoja minkä kerkesi. Anun tarvitsi vain lepäillä ja keskittyä lapsensa elossa pitoon.

Anun maha oli jo aikamoisen kokoinen. "Nytkö se tulee?" Aaron kysyi silloin. "Ei höpsö. Siihen menee vielä ainakin kolme kuukautta", Anu vastasi lempeästi hymyillen.

Raskausaikana(kin) Anu harrasti maljon maalaamista. Se oli hänen tapansa rentoutua.

Anu nukahti ruokaansa,

mutta ilkeä puhelin herätti hänet pirinällään.

Sit yhtenä yönä se vaan alko.

Anu alkoi synnyttämään ja huusi kuin hullu.

"Katsokaa mitä mä sain!"

Anun käsivarsilla lepää tytär, joka nimettiin Anaksi ( keksi paremman nimen just, kun oli jo ehtinyt nimetä :( ).

Tyttö taitaa olla perinyt äitinsä hiustenvärin ja kauniit siniset silmät.

Aaronkin jaksoi nousta sängystään ja tuli katsomaan tytärtään.

Anu ojensi Anan Aaronille: "Pidä sitten varoen ja tue niskaa. Se on hauras".

Aaron ihastui Anaan ensi silmäyksellä. Hän tunsi olevansa maailman  onnellisin isä.

Nyt tuli sille tyhjälle huoneelle käyttöä.

Siitä rakennettiin lastenhuone.

"Voi kun se on niin sulonen ^.^ Etkö haluais samantien toista?" Aaron kysyi Anulta.

"Kyllähän se sopii, jos sä sit jaksat hoitaa niitä ", Anu vastasi kävellessään jo kohti sänkyä.

"Kyllä jaksan. Vaihdan vaan tän vaipat ja laitan nukkumaan niin tuun", Aaronin oli vaikea päästää irti Anasta, vaikka tiedossa olikin toinen samanlainen.

Näihin lämpimiin tunnelmiin lopetamme ensimmäisen osan. Kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita.En ihan yltänyt sataan kuvaan, niitä on 98.

Sitten pari kysymystä:

1.Onko puheenvuorot kivat kursivoituna vai ei kursivoituna?

2.Kun mietin minkä lisäosan seuraavaks hommaan, niin olisiko yliopisto hyvä valinta legacyn kannalta? Jos ei, niin mikä sitten?

Ja muistakaa ihmeessä kysyä linkitystä!!!

Ja kommatkaa!!!!!!!!!

Viesti tuli jo tossa otsikossakin... Alkaa, sitten kun kerkeen alottaan, ei välttämättä ennen joulua. Kattoo ny... Jatkan Ontuvia ( legacyontuva.vuodatus.net ) tässä ohella, tähän en tee mitään outoja kuninkuullisuus historiallis juttuja... Linkittäkää toki ja pyytäkää vastalinkitystä, teen sen mielelläni. Niin ja sitten jos tiedätte jonkun, joka tehee tilauksesta sivupohjia niin ilmottakaa, tarviin todella... Tää violetti mikä tässä nyt on vaihtuu viimeistään kun saan ekan osan ulos....

Tässä on aloittaja sim: Piti tehä mies, mutta tein sittenkin naisen :D

Niin siis se sim:

Anu Okasa... Saatte tietää lisää sitten ekassa osassa... Saa kysyä, jos on kysyttävää...